Pakkalanjärvi

Pakkalanjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Kangasala
Koordinaatit	61°26′39″N, 24°24′29″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Längelmäveden alue (35.72)
Laskujoki	oja Kirkkojärveen [1]
Järvinumero	35.729.1.007
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	91,4 m [1]
Rantaviiva	6,324 km [2]
Pinta-ala	99,995 ha [2]
Suurin syvyys	2,5 m [3]
Saaria	2 [1]
Pakkalanjärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pakkalanjärvi ^[2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Pakkalan ja Tursolan kylissä sijaitseva järvi.^[2][1]

Maantietoa

Järven pinta-ala on 100 hehtaaria eli 1,0 neliökilometriä ja se on 2,6 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä. Se sijaitsee Pakkalan ja Tursolan kylien yhteisen peltoaukean keskellä. Järvellä on kartan mukaan kaksi luotomaista saarta, jotka ovat Puurosaari ja Papinkallio. Ne ovat autiot. Sen rantaviivan pituus on 6,3 kilometriä ja sen rannat ovat pääasiassa peltomaata. Järven etelärannat ovat kahden mäen metsäisiä pinteitä, jotka kallistuvat suoraan veteen. Osa Tursolan taajamasta sijaitsee 20 metriä korkealla Luukinmäellä ja sen kaakkoispuolella kohoaa 40 metriä korkea Korpoonojanmäki. Järven lounaisrantaa seuraa kylät yhdistävä yhdystie 3230, josta haarautuu pohjoispäässä yhdystie 14010. Rannoilla on sekä taajama-asutusta että haja-asutusta ja näiden joukossa vapaa-ajan asutusta. Järven länsirannassa on uimaranta.^[2][1][4]

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Myllyojan valuma-alueeseen (35.729) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 91,4 metriä mpy. Neljä suurinta tulo-ojaa ovat järven pohjoispäähän laskeva pelto-oja, eteläpään kaksi pelto-ojaa, ja järven keskikohdalle kaakosta laskeva Kaivannonkorven laskuoja. Järven laskuoja lähtee Pakkalan taajamasta liikkeelle ja se laskee 2,3 kilometrin päähän Kirkkojärveen. Kirkkojärvi laskee Myllyojaa myöten Längelmäveteen.^[2][1]

Luontoarvoja

Järvi on luokiteltu matalaksi humusjärveksi (Mh). Järven valuma-alueesta noin puolet on peltomaata, josta on huuhtoutunut veteen paljon ravinteita. Ravinteita käyttävät kasvit, levät ja bakteerit, jota kasvaa järvellä paljon ja järvi on siten rehevöitynyt. Kesällä järvi ei mataluutensa vuoksi lämpötilakerrostu ja ravinteet pysyvät koko ajan eliöiden käytettävinä. Tämä voi aiheuttaa leväkukintoja, jotka laskevat järven virkistysarvoa. Talvella jääkansi estää ilman hapen liukenemisen veteen ja kun ravinteet ja humus kuluttavat matalan järven vedestä happea, voi veden happipitoisuus laskea hyvin alhaiseksi. On varsin tavallista, että happipitoisuus laskee lähelle nollaa koko vesipatsaassa. Järven a-klorofyllipitoisuus on mitattu ainakin vuosina 2000, 2001 ja 2010, jolloin pitoisuudet olivat 120, 12 ja 140 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l). Fosforipitoisuudet on mitattu seitsemän kertaa ja ne vaihtelivat välillä 42–200 μg/l. Arvojen keskiarvoksi tuli 122 μg/l. Jotta järvi ei olisi enää rehevöitynyt, tulisi fosforipitoisuudet alittaa 35 μg/l. Järven virkistystila on siten huono tai tyydyttävä, mutta järven asukkaat ovat perustaneet järvensuojeluyhdistyksen sen tilan kohentamiseksi. Se on järjestänyt vesiheinän niittoa ja järven rantojen ruoppausta.^[3][5]

Järvi on syys- ja kevätmuuton yhteydessä lintujen levähdysjärvi. Sen rannoilla esiintyy luhtia, jonka linnusto on runsasta. Siellä pesivät ruskosuohaukka, heinätavi ja härkälintu. Runsaimmat yksilömäärät saavuttavat telkkä ja tukkasotka.^[5]

Historiaa

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Tursoilanjärvi”. Pakkalan kylässä sijaitsi postin toimipiste ja silloin oli käytössä nykyisten paikalla kulkevat maantiet. Peltomaat sijaitsivat järven länsipuolella ja itä- ja kaakkoispuolilla oli laajoja niittyjä. Vuoden 1957 peruskartassa järven nimi oli jo Pakkalanjärvi ja sen itäpuolen alueet olivat kokonaan peltomaata. Pohjoisempi saari oli nimeltään Purosaari, mutta seuraavassa vuoden 1977 kartassa sen nimi kirjoitettiin Puurosaari.^[6][7][8][9]

Lähteet