Kiikarikalat
| Kiikarikalat | |
|---|---|
 Anturakiikarikala (Opisthoproctus soleatus) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Sillikuorekalat Argentiniformes |
| Heimo: | Kiikarikalat Opisthoproctidae Jordan, 1923 |
| Suvut[1] | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Kiikarikalat (Opisthoproctidae) on sillikuorekalojen lahkoon kuuluva heimo. Eräissä lähteissä heimo luokitellaan kuuluvaksi kuorekaloihin. Kiikarikalalajeja tavataan syvistä vesistä kaikista lämpimistä ja lauhkeista valtameristä.
Lajit ja anatomia
Kiikarikalojen heimoon kuuluu 6 sukua ja noin 11 lajia. Kooltaan ne ovat pienehköjä ja saavuttavat korkeintaan 18–24 cm:n pituuden. Ruumis voi olla joko pitkulainen ja tai selkeästi litteä. Tyypillisiä piirteitä ovat kookkaat, yleensä ylöspäin suuntautuneet putkimaiset silmät, suuri pää ja matalalla sijaitsevat rintaevät. Eräillä kiikarikaloihin kuuluvilla lajeilla on rasvaevä. Heimon kaloilla ei tyypillisesti ole uimarakkoa. Väritykseltään kiikarikalat ovat Opisthoproctus-suvussa hopeanharmaita ja muissa suvuissa ruskehtavia.[1][2][3]
Levinneisyys
Kiikarikalalajeja tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Ne ovat lämpimien ja lauhkeiden alueiden syvissä vesissä eläviä kaloja, joita tavataan tyypillisesti 300–2 000 metrin syvyydestä. Kiikarikalojen ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet, kuten äyriäiset.[1][2][3]
Lähteet
- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 191. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.03.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Family Opisthoproctidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 25.3.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Family Opisthoproctidae (PDF) FAO. (englanniksi)
|
