Harmaakaalisinappi
| Harmaakaalisinappi | |
|---|---|
 Harmaakaalisinapin kukinto. | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Kaalisinapit Erucastrum |
| Laji: | incanum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Erucastrum incanum | |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Harmaakaalisinappi eli hilmiö (Erucastrum incanum, syn. Hirschfeldia incana) on ristikukkaiskasveihin kuuluva yksivuotinen kasvilaji. Se on luokiteltu pitkään hilmiöiden sukuun, mutta siirretty kaalisinapeihin 2010-luvulla.[1]
Ulkonäkö ja koko
Harmaakaalisinappi kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi lyhytkarvainen ja väritykseltään harmahtava. Varren haarat ovat vankkoja ja siirottavia. Lehdet ovat ruodillisia, alimmat pariliuskaisia. Lehtilavan päättöliuska on iso, soikea ja hammaslaitainen, ylemmät lehdet ovat kapeita ja niukkahampaisia. Kukkien terälehdet ovat 7 mm leveitä ja väriltään vaaleankeltaisia. Suomessa harmaakaalisinappi kukkii elo-syyskuussa. Tiiviisti kukintorangan myötäiset lidut ovat 10–15 mm pitkiä ja 1–1,5 mm paksuja, lidun nokkaosa on 4–5 mm pitkä ja pulleahkotyvinen.[2][3]
Levinneisyys
Harmaakaalisinappi on kotoisin Etelä-Euroopasta Välimeren alueelta. Fennoskandiassa laji on harvinainen tulokas.[3] Suomessa laji on satunnainen uustulokas, jota on tavattu eri puolelta maata Oulun korkeudelle saakka.[2]
Elinympäristö
Suomessa harmaakaalisinappia on tavattu monissa tulokaslajeille tyypillisissä paikoissa, kuten myllyillä, satamissa, rautateillä ja kaatopaikoilla. Toisinaan sitä on tavattu myös lintujenruokintapaikoilla.[2]
Käyttö
Harmaakaalisinappi sopii myös ravintokasviksi.[2]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
Viitteet
- ↑ Kurtto, A. et al. 2020: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka 36: 1. (s. 41.)
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 191.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2021: Harmaakaalisinapin (Erucastrum incanum) levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Harmaakaalisinappi – Erucastrum incanum
| ||||||||||
