Emäntäkoulu
Emäntäkoulu oli aiemmin Suomessa oppilaitos, joka antoi naisille opetusta maalaiskotien hoidossa.
Toiminta
Koulun tarkoitus ja omistaminen
Emäntäkoulujen tarkoituksena oli vuonna 1929 annetun asetuksen[L 1] mukaan antaa naisille opetusta maalaiskotien hoitajille kuuluvissa tehtävissä sekä muutenkin edistää kotitalouden kohottamista tarkoittavaa toimintaa.[1]
Emäntäkoulut olivat maataloushallituksen valvonnan alaisia. Koulun toimintaa valvoi kolmihenkinen johtokunta.
Opetus
Emäntäkoulukurssin lisäksi voitiin emäntäkouluun järjestää kotitalouskoulukurssi joko koulun vakinaisena jokavuotisena oppikurssina tai maataloushallituksen suostumuksella ajoittaisena kurssina. Muita erikoiskursseja voitiin järjestää maataloushallituksen suostumuksella. Erikoiskurssit kestivät vähintään kaksi ja enintään kahdeksan viikkoa.[1] 1950-luvulla myös lastenhoito tuli emäntäkoulujen opetusohjelmaan, ja vuosikymmenen lopulla useimmissa Suomen 25 emäntäkoulusta toimi tarkoitusta varten lastentarha. Lastenhoidon opetuksesta vastasivat yleensä terveyssisar ja lastenhoitaja.[2]
Emäntäkoulun muita opettajia olivat yleensä maatalous- ja kodinhoitoaineiden opettaja, talousopettaja, puutarhaopettaja ja käsityönopettaja.[2]
Emäntäkoulukurssi
Emäntäkoulukurssi kesti yhden vuoden, ja se alkoi vuodenvaihteesta ja päättyi jouluun.[2] Emäntäkoulukurssilla annettiin opetusta seuraavissa aineissa: kodinhoito, ruokatalous, puutarhanhoito, käsityöt, maatalousaineet, lastenhoito, terveys- ja sairashoito, yhteiskuntaoppi, kasvatusoppi, laskento, kirjanpito ja asioimiskirjoitus.[1] Vuoden mittaan opetus noudatti maatalon vuodenkiertoa: keväällä opiskeltiin puutarhanhoitoa, syksyllä sadonkorjuuta, säilöntää ja teurastusta, talvella karjanhoitoa, kudontaa ja ompelua.[2]
Kotitalouskoulukurssi
Kotitalouskoulukurssi kesti joko viisi kuukautta, jolloin se alkoi toukokuun alussa ja päättyi lokakuun alkupuolella, tai seitsemän kuukautta, jolloin se alkoi huhtikuun alussa ja päättyi lokakuun lopussa. Kotitalouskoulukurssilla annettiin opetusta seuraavissa aineissa: kodinhoito, ruokatalous, puutarhanhoito, käsityöt, pienkarjanhoito, lastenhoito, terveys- ja sairashoito, yhteiskuntaoppi, kirjanpito ja asioimiskirjoitus.[1]
Pääsyvaatimukset
Päästäkseen oppilaaksi emäntäkouluun hakijan tuli olla täyttänyt 17 vuotta sekä esittää todistukset siitä, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppimäärän tai että hänellä oli vastaavat tiedot, että hän oli hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruumiinrakenne, ettei hän sairastanut tarttuvaa tautia ja että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli alaikäinen.[1][2]
Suomen emäntäkoulut
1950-luvun lopulla Suomessa toimivat seuraavat emäntäkoulut:[2]
- Ahlmanin emäntäkoulu, Koivistonkylä, Messukylä
- Aitoon emäntäkoulu, Aitoo
- Brahelinnan emäntäkoulu, Ristiina
- Elias Lönnrotin emäntäkoulu, Sammatti
- Haapaveden emäntäkoulu, Haapavesi
- Högvalla seminariums husmoderskola, Hinthaara
- Järvenpään kotitalousopettajaopiston emäntäkoulu, Järvenpää
- Karkun emäntäkoulu, Karkku
- Kauhajoen kotitalousopiston emäntäkoulu, Kauhajoki
- Kemijärven emäntäkoulu, Isokylä
- Keski-Pohjanmaan emäntäkoulu, Veteli
- Keski-Suomen kotitalousopettajaopiston emäntäkoulu, Jyväskylä[3]
- Kittilän emäntäkoulu, Kittilä
- Korsholms husmoderskola, Vanha Vaasa
- Lapuan emäntäkoulu, Lapua
- Limingan emäntäkoulu, Liminka
- Orimattilan kotitalousopiston emäntäkoulu, Orimattila
- Pohjois-Karjalan emäntäkoulu, Tiensuu, Pielisjärvi
- Rovaniemen kotitalousopiston emäntäkoulu, Rovaniemi
- Runnin emäntäkoulu, Runni
- Sotkamon emäntäkoulu, Vuokatti
- Suonenjoen emäntäkoulu, Suonenjoki
- Säämingin emäntäkoulu, Savonlinna
- Tapiolan emäntäkoulu, Joutseno
- Varsinais-Suomen emäntäkoulu, Naantali
Lähteet
- ↑ a b c d e Hakkila, Esko (toim.): ”Emäntäkoulu”, Lakiasiain käsikirja, s. 160. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
- ↑ a b c d e f Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 582. WSOY, 1958.
- ↑ Annikki Mikkola: Mankola on maakunnan historiaa Keskisuomalainen. Viitattu 5.9.2017.
Lakiviitteet
- ↑ Asetus emäntäkouluista (31.12.1929)
