Bunsenlamppu

Bunsenlamppu on hyvin yleinen laboratorioväline, jolla lämmitetään esimerkiksi koeputkessa olevaa liuosta tai sterilisoidaan instrumentteja. Siinä yhdistetään palavaan kaasuun tai nesteeseen rajoitettu määrä ilmaa; syntyvä liekki on kuumempi kuin poltettaessa samaa ainetta rajoittamattomalla ilmansyötöllä.^[1]

Bunsenlamppu ei siis ole varsinainen lamppu, vaan poltin. Bunsenlamppu toimii yleensä nestekaasulla, kuten esimerkiksi metaanilla, tai butanolilla. Kotikemistisarjan bunsenlamppu toimii yleensä alkoholilla, kuten propanolilla. Bunsenlampun käytössä tulee olla varovainen, sillä liekin kuumin osa voi lähennellä 1500 celsiusastetta. Tuli myös tarttuu helposti liekistä esimerkiksi etanoliin, jota käytetään useimmiten steriloimaan työtasoja tai välineitä.

Bunsenlamppu on nimetty sitä kehittäneen kemisti Robert Bunsenin mukaan. Se ei kuitenkaan ole hänen keksintönsä, vaan hän vain esitteli polttimen 1855. Sen kuitenkin kehitti luultavasti hänen apulaisensa Peter Desdegan vielä varhaisemman mallin pohjalta, jota myös Michael Faraday oli suunnitellut.^[1]